Palliatiivinen hoito

Vaikean sydämen vajaatoiminnan (NYHA IV) ennuste on huono. Arviolta 30-50 % vaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavista menehtyy ensimmäisen vuoden aikana diagnoosista. Suuri osa kuolemista aiheutuu äkillisestä rytmihäiriöstä ja vajaatoiminnan vaikeutumisesta.

Elämän loppuvaiheen hoidon tarkoituksena on varmistaa laadukas hoito senkin jälkeen, kun sydämen vajaatoiminnan ennusteeseen ei enää voi vaikuttaa. Hoitoa harkitaan silloin, kun sydänsairaus on pääasiallinen elämänlaatuun vaikuttava tekijä.

Elämän loppuvaiheen hoito koostuu seuraavista osa-alueista:

  • hyvä oireenmukainen hoito
  • tarpeettomien erikoissairaanhoidon tutkimusten, hoitojen ja osastohoitojaksojen välttäminen
  • optimaalinen omahoito
  • oma kotiosasto, jonne voi hakeutua tarvittaessa suoraan oireiden vaikeutuessa
  • mahdollisuus hyvään kuolemaan.

Elämän loppuvaiheen hoitoon siirtymisen aiheet ja työnjako

 

Mitä ja milloin?

Kuka tekee?

  • Omahoidon osaamisen varmistaminen tai opetus
    • Potilasohjaus, jossa sydämen vajaatoiminnan hoidon ja omahoidon periaatteet käydään läpi potilaan tai kotihoidon kanssa.
  • SEKS:n vajaatoimintahoitaja yhteistyössä tk:n sydänhoitajan tai omahoitajan kanssa.
  • Kotiosastopaikka, jonne potilas voi tarvittaessa hakeutua suoraan kotoa, mikäli oireet vaikeutuvat.
  • Tukipalveluja tarvittaessa kotiin.
  • Perusterveydenhuolto järjestää, vajaatoimintahoitaja tukee.
  • Hyvä oireenmukainen hoito.
  • Hyvä oireiden hoito saattaa vaatia toistuvaa arviointia.
  • Omalääkäri, tk:n sydänhoitaja, vajaatoimintahoitaja, KSH, erikoissairaanhoito tarvittaessa konsultoitavissa.
  • Terminaalivaiheessa hyvän terminaalihoidon yleiset periaatteet (Käypä hoito: kuolevan potilaan oireiden hoito).
  • Lääkityksen uudelleen arviointi.
  • Sellaisten tilanteiden ja tekijöiden välttäminen, jotka estävät rauhallisen kuoleman.
  • Viimeistään tässä vaiheessa rytmihäiriötahdistintoimintojen (ICD) kytkeminen pois.
  • Perusterveydenhuolto, SEKS/kardiologian pkl tarvittaessa konsultoitavissa.
  • Kenelle tulisi harkita palliatiivista hoitoa
    • Optimaalisesta lääkehoidosta huolimatta toistuvasti vaikeita vajaatoiminnan pahenemisvaiheita (esim. sairaalahoitoja) sydämen vajaatoiminnan takia.
    • Huono elämänlaatu NYHA IV tasoisen oireiston vuoksi.
    • Apu jokapäiväisissä askareissa on tarpeen.
    • Sydänsairauden ennuste arvioidaan kliinisin perustein huonoksi.
    • Sydämen siirto tai mekaaninen apupumppu ei tule kyseeseen.
    • Todetaan kardiaalinen kakeksia (matala S-albumiini).
  • Hoitava lääkäri (yleislääkäri, sisätautilääkäri, geriatri, kardiologi) tekee lähetteen kardiologian pkl:lle SEKS:iin.
  • Diagnoosin ja optimaalisen hoidon toteutumisen varmistaminen.
  • Arvio potilaan soveltumisesta elämän loppuvaiheen hoitoon
  • SEKS:n kardiologian pkl:n kardiologi.
  • Päätös ja sen kirjaaminen
    • Keskustelu potilaan ja tarvittaessa omaistenkin kanssa elämän loppuvaiheen hoitoon siirtymisestä.
    • Päätös elämän loppuvaiheen hoitoon siirtymisestä.
  • Kardiologi kirjaa päätöksen selkeästi sairaskertomukseen, siten että tieto on helposti löydettävissä esim. päivystystilanteissa ja myös perusterveydenhuollossa. Palliatiivisen hoidon diagnoosinumero: Z51.5.

Sydämen vajaatoiminnan lääkehoidon sopeuttaminen elämän loppuvaiheeseen

Sydämen vajaatoiminnan lääkehoito

Elämän loppuvaiheeseen siirtymisen vaikutus lääkehoitoon

  • Ennusteeseen vaikuttavat lääkkeet:
    • Beetasalpaajat (bisoprololi, metoprololi, karvediloli)
    • ACE:n estäjät
    • AT1-reseptorin salpaajat
    • Mineralokortikoidireseptorin salpaajat (spironolaktoni, eplerenoni).
  • Vaikuttavat ennusteen lisäksi hemodynamiikkaan ja sitä kautta oireisiinkin. Puretaan asteittain, mikäli alkaa tulla merkittäviä haittoja: oireita aiheuttava matalapaineisuus, GFR < 25 ml/min/1,73 m2. S-K > 5,5 mmol/l.
  • Ainoastaan oireisiin vaikuttava lääkitys:
    • Diureetit (tiatsidit ja loop-diureetit).
  • Hoidon merkitys korostuu elämän loppuvaiheessa.
  • Taustasairauksiin vaikuttava lääkitys:
    • Kohonneen verenpaineen hoito: diureetit, AT1-reseptorin salpaajat, ACE:n estäjät, beetasalpaajat, mineralokortikoidireseptorin salpaajat.
  • Systolisessa vajaatoiminnassa samoja lääkkeitä, jotka vaikuttavat hyödyllisesti hemodynamiikkaan ja siten oireisiin. Jatketaan, kunnes haitat ylittävät hyödyn.
  • Diastolisessa vajaatoiminnassa verenpainelääkkeitä jatketaan, mikäli verenpaine on korkea (muussa tapauksessa puretaan).
  • Sydänlihasiskemian hoito (beetasalpaajat, nitraatti)
  • Jatketaan, jos lääkkeet helpottavat oireita.
  • Sepelvaltimotaudin preventio
  • Lopetetaan, poikkeuksena tuore (alle 1 vuosi) akuutista sepelvaltimo-kohtauksesta.
  • Pyritään ehkäisemään uusintakohtausta, joka huonontaisi elämän laatua.
  • Sinusrytmin ylläpito (beetasalpaaja, amiodaroni)
  • Jatketaan, jos eteisvärinän estolla merkittävä vaikutus potilaan oireisiin (kuten usein diastolisessa vajaatoiminnassa).